Viestintä ajanlaskun alkuhämärissä

Viestintä faaraoiden ajan Egyptissä.

Viestintä voi pahimmillaan olla kuin hieroglyfien tulkintaa! Vuorovaikutuksen onnistumisesta on vastuussa sekä viestin lähettäjä että vastaanottaja. Me ihmiset olemmekin huolehtineet siitä, että viestintä on jalostunut koko evoluutiomme ajan. Kirjallista viestintää olemme sekä tuottaneet että ymmärtäneet jo vuosituhansia.

Hieroglyfien asiantuntijat

Varhaiset kirjoitusjärjestelmät olivat aikansa huippuosaajien käsissä taipuvia viestinnän välineitä. Hieroglyfejä osasi lukea arvioilta vain pari prosenttia kansasta. Kirjoitustaito oli erikoisosaamista vaativa asiantuntijatehtävä ja muinaisen Egyptin kirjurit nauttivat hyvin ansaittua arvostusta. Myös visuaalisuudessaan kiehtova viestintä oli tavoitteellista, käytännöllistä ja kohderyhmänsä tuntevaa.

faaraoiden ajan viestintä

Egyptiläiset ottivat hieroglyfit käyttöönsä n. 5000 vuotta sitten ja ne kuuluvat maailman vanhimpien kirjoitusjärjestelmien joukkoon. Hieroglyfit ovat usein lähtöisin kuvista, mutta käytännössä ne ovat sekoitus abstrakteja muotoja, jotka korvaavat sanoja, tavuja tai äänteitä.

Taidehistoria osoittaa, että egyptiläiset sisällyttivät kirjoituksensa osaksi taidetta ja arkkitehtuuria. Vaikka hieroglyfien esitystavat kehittyivät ne pysyivät tiiviisti sidoksissa oman aikakautensa kuvataiteeseen. Yhteys juontui siitä, että kuvataide ja kirjoitettu teksti pohjasivat samoihin malleihin, usein vieläpä samojen käsityöläisten tuottamina tai maalaamina.

Puhuttu kieli kehittyi kirjoitettua huomattavasti nopeammin. Vaikka hieroglyfejä käytettiin tuhansien vuosien ajan ja niiden esitystapa kehittyi, hieroglyfien perusteet pysyivät samoina.

Hieroglyfien käyttö

Pyhiä kaiverruksia eli hieroglyfejä kirjoitettiin pääasiassa kiviseinille, sarkofageihin ja patsaisiin. Hallinnollisissa kirjoituksissa käytettyä hieraattista kirjoitusta » ns. yksinkertaistettua kursiivia. Tällöin kirjoitusalustana saattoi olla papyrus » tai kivensirpaleet. 600-luvulla eaa. hieroglyfikirjoituksesta kehittyi vielä arkisempi demoottinen kirjoitus » jossa yksi merkki saattoi korvata useampia hieroglyfejä.

Communication breakdown

Ajan myötä hieroglyfit jäivät pois käytöstä. Edes kirjurit eivät enää osanneet lukea niitä. Hieroglyfien merkityksiä voitiin vain arvailla tai tietoa ohjasi taikausko. Kunnes vuonna 1823 yli tuhat vuotta kestänyt kommunikaatiokatkos päättyi. Käänne vaati Rosettan kiven löytymisen ja nuoren innostuneen egyptologin.

Rosettan kivi

Rosettan kiven tarina käy jännityskertomuksesta. Kivi löytyi Napoleonin valloitusten yhteydessä Egyptistä vuonna 1789. Ranskalaissotilaat oli määrätty Niilin suiston linnoitusten laajennustöihin. Läheltä Rosettan kaupunkia (Rashid) sotilaat löysivät n. metrin korkuisen harmaagraniittisen kiven. Siihen oli kaiverrettu erilaisilla kirjoitusmerkeillä kolme erillistä tekstikenttää. Muinaiskreikan kielisestä tekstistä tutkijat ymmärsivät, että kivi oli kaiverrettu Ptolemaios V:n kunniaksi vuonna 196 eaa. Muuta tekstiä ei osattu tulkita, mutta uskottiin, että kaikki kolme tekstiä olivat samansisältöisiä, ja että käsissä saattoi olla avain hieroglyfien ymmärtämiseen.

Ylimpänä teksteissä oli lyhyempi hieroglyfiversio. Se oli mukana perinteiden vuoksi, samaan tapaan kuin latinaa käytettiin myöhemmin katolisissa kirkoissa. Demoottisen tekstin osuus oli tarkoitettu tavallista kansaa varten. Egyptiläiset käännökset eivät ole keskenään aivan vastaavia, koska ne edustivat saman kielen eri kehitysasteita. Pääosassa oli hellenistisen kauden kreikan kielen muoto, koinee-kreikka, jonka käännöksiä kaksi muuta tekstiä olivat. Historiallisena taustana olivat Aleksanteri Suuren valloitukset, joihin myös Egypti kuului. Tässä vaiheessa 3000 vuotta vanha kieli oli hiljalleen kuihtumassa.

Kiven arvoitus ei kuitenkaan vielä ratkennut, ja ennen pitkää Napoleonin joukot joutuivat antautumaan briteille. Rosettan kivi matkasi British Museumiin Lontooseen ja sinne myös jäi.

Champollionin läpimurto

23 vuotta Rosettan kiven löytymisen jälkeen innokas ranskalainen egyptologi Jean-François Champollion tutki kopioita Rosettan kivestä. Hänen sinnikkäät yrityksensä ratkaista hieroglyfien tulkinnan ongelmia tuottivat lopulta tulosta. Ratkaisevaa läpimurrossa oli se, että Champollion onnistui tunnistamaan äänneyhdistelmiä hieroglyfien joukossa ja näin ymmärtämään merkkeihin liittyvän foneettisen osuuden.

Rosettan kivi on yksi kopio Ptolemaioksen säädöksestä. Viestintä koskee veroja, kapinallisten armahduksia ja temppeleille annettavia lahjoituksia päiväyksellä 27.3.196 eaa. Historiallisena dokumenttina Rosettan kivellä ei ole arvoa, mutta sen kielitieteellinen arvo muinaisegyptin tulkinnassa on mittaamaton. Champollionin löydön jälkeen tutkijat ovat pystyneet kääntämään tuhansia hiero­glyfitekstejä muinaisten egyptiläisten kulttuurista, uskonnosta ja arjesta. Rosettan kiven avulla koko muinaisen Egyptin kulttuuri on voitu avata jälkipolville. 

Rosettan kivi on tänä päivänäkin British Museumin vierailluin kohde. Tähtiasema British Museumin suunnattoman esineistömäärän joukossa kertoo siitä, että sen tarina ja hieroglyfit kiehtovat edelleen.

Lähteitä ja lisätietoa:

Aakkosten ja kirjoitusjärjesetelmien historia Khan Academyn videolla » 

Wikipedian teksti hieroflyfeistä ja niiden tulkinnasta »

Khan Academyn toinen video Rosettan kivesta ja sen historiasta » 

Historianet.fi kertoo kuinka Champollion ratkaisi hieroglyfien arvoituksen »

Yle.fi kertoo, ovatko emojit sukua hieroglyfeille »

Herättikö hieroglyfit ajatuksia tai kysymyksiä? Kerro niistä lisää »
Muista myös seurata blogia Bloglovinin kautta »