Kuinka eri taiteilijat ovat rakentaneet henkilöbrändiään ja millainen on hyvä henkilöbrändi? Tutustu taitelijaesimerkkeihin!
Pariisin myytti ja Henri de Toulouse-Lautrecin julistetaide
Pariisin myytti elää vahvana, mutta mistä mielikuva syntyy? Pariisi on kaunis kaupunki eikä Montmartren katujen lumoa voi kieltää, mutta hurmaavia vanhoja kaupunkeja – niitähän riittää. Kaupungilla lienee jotain, mitä muilta puuttuu – Pariisilla on visuaalisia tarinoita. » Tämän vuosituhannen pariisilaistarinoista muistetaan ainakin Amélie ja Midnight in Paris kuvauspaikkoineen ». Elokuvat Pariisista ovat kuitenkin vain jatkoa sille, minkä kiehtova Belle Époque viime vuosituhannen vaihteessa synnytti.
Pariisin ikuistaja Henri de Toulouse-Lautrec
1800-luvun modernismi ja sen monet keksinnöt valoivat uskoa jatkuvaan kehitykseen. Maailman laajentui nopeasti ja ulottui myös Pariisin kulttuuriin ja sen kukoistaviin kuvataiteisiin. Visuaalisen historian muistiin Belle Époquen värikäs yöelämä tallentui Henri de Toulouse-Lautrecin käsissä. Samalla kun julistetaiteen lahjakkain tulkki edisti ajan kabareetähtien uraa, hän myös innovoi näkemyksillään uusia teknisiä ja taiteellisia ilmaisutapoja. Henri de Toulouse-Lautrec avasi tietä nykyaikaiselle visuaaliselle kulttuurille sekoittamalla kaupallisten ja taiteellisen teosten rajoja. Painotuotteiden kautta Henri de Toulouse-Lautrecin työt levisivät kaikkialle ja muodostuivat vertauskuvaksi aikakaudelle, josta kasvoi Pariisin myytti.
Myyttinen Pariisi Belle Époquen aikana.
Modernin Pariisin myytti syntyy Montmartrella
Pariisi tekee vaikutuksen tänäkin päivänä, mutta viime vuosisadan vaihteessa Pariisi oli tyrmäävä. Vuodet 1890–1910 olivat taloudellista nousukautta ja kaduille ilmestyivät ensimmäiset autot sekä metropysäkit. Kaupungin siluettiin nousi vuoron perään Sacré-Cœur -basilika ja Eiffel-torni. Vuosi 1900 näkyi vahvana käännekohtana. Pariisissa järjestettiin järjestyksessä toiset nykyaikaiset olympialaiset » ja ennätyksellisellä kävijämäärällä maailmannäyttely », jossa myös suomalaiset tekivät muotoilun historiaa ». Vuoden 1900 Pariisissa asui lähes 3 miljoonaa ihmistä, kun vuonna 2019 varsinaisessa Pariisissa asukkaita oli 2,2 miljoonaa.
Aika oli elinvoimaista myös taiteellisesti. Jugendtyyli » näkyi katukuvassa ja taiteilijat ympäri maailmaa saapuivat kouluttautumaan Pariisiin. Joukkoon mahtui myös suomalaisen kultakauden taiteilijoita, kuten Montmartren taiteilijakommuunissa alkuun asunut Albert Edelfelt ja Akseli Gallen-Kallela. Pariisista otti oppia myös modernisti Marc Chagall ». Virikkeisessä ilmapiirissä luotiin täysin uusia suuntauksia ja heittäydyttiin yöelämän pyörteisiin. Pariisi nousi taiteen, viihteen ja nautintojen pääkaupungiksi kun ylemmän sosiaaliluokan slummailijat sekoittuivat yökerhoissa ja kahviloissa Montmartren väestöön. Koktailissa kupli Pariisin myytti.
Belle Époquen ikoniset julisteet inspiroivat edelleen – jopa blogin maskottia.
Pariisin katujen mainosjulisteet näkevät päivänvalon
Uudet teknologiat levisivät myös painoalalle ja länsimaisen grafiikan historiassa elettiin mielenkiintoista aikaa. Juliste on yksi varhaisimmista mainosmuodoista ja se otti viestintävälineenä harppauksen eteenpäin, kun Jules Cherét » toi Pariisiin ensimmäiset suuret litografiset painokoneet. Aikaisemmin kivipainoa eli litografiaa oli käytetty mm. ravintoloiden ruokalistojen tai teatteriohjelmien monistamisessa. Nyt menetelmä saatiin suurikokoisten julisteiden käyttöön. Uusi painotekniikka mahdollisti myös isommat painoerät, monipuolisemmat värit ja uusia visuaalisia efektejä.
Pariisin kadut muuttuivat yhdellä iskulla mainosalustaksi ja taidegalleriaksi. Ulkomainonta nousi markkinoinnissa uudelle tasolle ja julisteet vakiinnuttivat asemansa ajan tärkeimpänä mainosmuotona.
Henri de Toulouse-Lautrec julistetaiteen tiennäyttäjäksi
Samaan aikaan kun julistepainatus kehittyi, juuri Pariisiin saapunut Toulouse-Lautrec löysi värilitografiasta oman mediansa. Uusi väline vaikutti myös typografian » kehittymiseen, koska julisteita oli tarkoitus katsoa kaukaa. Kaduille levittäytyvät julisteet vaativat suurempia kirjasinkokoja ja uutta sommittelua. Henri de Toulouse-Lautrec kuuluu näin myös graafisen suunnittelun pioneereihin, koska hän ensimmäisten joukossa yhdisti kuvaelementit ja tekstit toimivaksi kokonaisuudeksi.
Pariisin myytti syntyy julistetaiteen tukemana.
Taiteilijana Toulouse-Lautrec omaksui kaiken nykyaikaisen ja kokeili innokkaasti uusia menetelmiä. Esimerkkinä crachis, jolla sai aikaan roiske-efeketejä pirskottamalla mustetta litografiassa käytettäville kiville. Vaikutteita töihinsä Toulouse-Lautrec otti mm. japanilaisista puupiirroksista ». Japanilaista tyyliä ihailtiin länsimaissa 1800-luvun lopulla samalla innolla kuin nykyisin mangaa tai animea. Japanilaisten puupiirrosten tasaiset väripinnat, selkeät muodot ja epätavalliset kuvakulmat löysivät tiensä myös Herni de Toulouse-Lautrecin litografioihin.
Henry Toulouse-Lautrecin ansiot graafisena julistetaiteilijana:
- Elävät väripaletit ja rohkea grafiikka mullistivat graafisen suunnittelun maailmaa.
- Keräilijöitä houkuttelevat mainosjulisteet olivat 1890-luvun katutaidetta, mikä hämärsi rajan mainosten ja kuvataiteen välillä.
- Toulouse-Lautrecin litografiajulisteet edelsivät myöhempien aikojen pop-taidetta » ja loivat konseptin mainostettavalle henkilöbrändille.
Montmartren mainosjulisteet ja brändimedia
1800-luvun lopulla Pariisi oli tunnettu yökerhoistaan, tanssisaleistaan ja kasvavasta viihdetarjonnastaan. Yksittäiset esiintyjät alkoivat saada mainetta ja paikkojen vetäjät näkivät asetelmassa markkinatarpeen. Samaan aikaan laulajat, tanssijat ja viihdyttäjät alkoivat etsiä mahdollisuuksia henkilöbrändinsä » kasvattamiseen. Kun ajanjaksoon niin ikään osui mainosmateriaalien lähettämistä rajoittavien lakien höllentyminen, maaperä oli markkinoinnille suotuisaa.
Toulouse-Lautrec Montmartren ja modernismin kuvittajana | Grand Palais 2020.
Mainosjuliste oli täydellinen media vastaamaan uusiin tarpeisiin. Sosiaalisen median varhaisena edeltäjänä mainosjuliste oli kanava, jonka kautta päivän kuuluisuudet nousivat koko Pariisin tunnistamiksi hahmoiksi. Uutta visuaalista kuvastoa olivat luomassa Toulouse-Lautrecin lisäksi Alphonse Mucha » ja Théophile-Alexandre Steinle ». He ottivat vaikutteita oman aikansa trendeistä, populäärikulttuurista ja hyödynsivät painotuotteiden uusia mahdollisuuksia. Samalla he jättivät nimensä taidehistoriaan värikkäillä ja ikonisilla mainosjulisteillaan. Visuaalinen kulttuuri muovautui grafiikan suunnittelijoiden käsissä sellaiseksi, kuin me olemme oppineet sen tuntemaan.
Henri de Toulouse-Lautrec oli eturivissä, kun huipputason taiteilijoita ryhdyttiin tilaamaan tapahtumien markkinointia. Hänen taidoilleen riitti käyttöä ympäristössä, jossa kaikki hakivat näkyvyyttä ja huomiota. Monista kuvista tuttu Jane Avril » oli yksi aikakauden suurimmista tähdistä. Avril tunnisti julistevetoisen maineen mahdollisuudet ja lähti rakentamaan henkilöbrändiä sen ympärille. Myöhemmin Avril kirjoittikin, että oli kuuluisuutensa velkaa Toulouse-Lautrecille.
Toulouse-Lautrec ja Montmartren tähdet.
Toulouse-Lautrecin suunnittelutaidot kasvattivat myös hänen toisen ystävänsä, Aristide Bruantin » mainetta. Yökerhoesiintyjä tunnettiin katuslangilla esittämästään Chanson réaliste » -tyylistä, mutta myös punaisesta huivista ja mustasta viitastaan. Nämä ulkoiset tuntomerkit Toulouse-Lautrec ikuisti visuaalisen kulttuurin muistiin.
Nyt taiteilijastakin saattoi tulla tunnettu hahmo. Jo omana aikanaan töillään ja boheemilla elämäntavallaan huomiota kerännyt Henri de Toulouse-Lautrec oli itsekin julkkis kuvaamiensa viihdetaitelijoiden joukossa. Hän on niitä harvoja viime vuosituhannen taiteilijoita, jonka persoona on edelleen yhtä tuttu kuin hänen työnsäkin.
Rappioromantiikka ja taiteilijaelämää
Henri de Toulouse-Lautrecin aristokraattinen perhetausta mahdollisisti taideopiskelun Pariisissa ja Montmartren boheemit korttelit tarjosivat keinon paeta sitä. Ulkopuolisuuden ja epävarmuuden tunteissa kasvanut, perinnöllisen sairauden seurauksena lyhytkasvuiseksi jäänyt taiteilija koki Pariisin helpotuksena. Pariisin yöelämä sai vapaat kädet turmella tulokasta ja sitä kautta Toulouse-Lautrec löysi myös läheisimmät ystävänsä. Ennen pitkää hänen elämäntapansa yökerhojen vakiovieraana ja suhteensa absinttiin vaati veronsa. Vuonna 1864 syntynyt Toulouse-Lautrec kuoli 36 vuotiaana vuonna 1901, mutta ehti jättää jälkeensä mittavan tuotannon. Yksi postimpressionismin ajan » tunnetuimmista taidemaalareista oli myös tuottelias graafikko ja kuvittaja. Kivipainotaiteestaan tunnettu taiteilija ehti luomaan litografian ja maalausten lisäksi suuren määrän akvarelleja ja piirustuksia.
Henri Toulouse-Lautrecin tarina.
Henri de Tolouse-Lautrec ja Montmartre
Henri de Toulouse-Lautrec ei ollut ainoa kuvataiteilija, jonka askeleet kulkivat Montmartren rinteille. Koska alue sijaitsi tuolloin sopivasti kaupungin rajojen ulkopuolella, siellä ei kerätty kaupunkiveroa ja Sacré Coeurin nunnien tekemää viiniä oli riittämiin. Kokoamalla yhteen koko 1800-luvun lopun suurimpia luovia nimiä, Pariisin boheemi kaupunginosa vaikutti koko modernin taiteen kehitykseen. Montmartren ympäristössä näihin aikoihin asuneita ja työskennelleitä taiteilijoita olivat myös mm. Edgar Degas (1834–1917), Claude Monet (1840–1926), Pierre-Auguste Renoir (1841–1919) ja Vincent van Gogh (1853–1890).
Montmartre kahviloineen ja kuppiloineen muodostui kulttuuriseksi voimaksi, joka määritteli modernin tyylin ja Toulouse-Lautrec oli sen terävin havainnoija. Hän saattoi maalauksissaan kuvata arkisiakin tilanteita, mutta julisteissa pääosan vei Montmartren villiä outoutta sykkivä yöelämä. Toulouse-Lautrec asui ja työskenteli tässä naapurustossa, tunsi Montmartren asukkaat kaikista yhteiskuntaluokista ja rakensi työnsä näkemästään. Työstettävänä ei ollut tietty vedos, vaan elämäntapa ja sen muuttaminen taiteeksi.
Värikäs Montmartre ja Henri de Toulouse-Lautrecin taide.
Moulin Rouge La Goulue – ensimmäinen mainosjuliste
Toulouse-Lautrecin myöhäisillan klubien, baarien ja bordellien taidetta ei olisi ollut mahdollista tuottaa elämättä hänen elämäänsä. Taiteilijan taipumukset seurasivat toimeksiantoja tai päinvastoin. Toimeksiantajia olivat mm. Divan Japonais, Ambassadeurs ja Moulin Rouge. Kun Moulin Rouge -kabaree avattiin Montmartressa vuonna 1889, siitä tuli Toulouse-Lautrecin vakiokohteita. Pian sen legendaarinen johtaja Charles Zidler pyysi Toulouse-Lautrecia suunnittelemaan kabareelle mainosjulisteen. Joulukuussa vuonna 1891 Pariisin kaduille levitettiin ”La Goulue au Moulin Rouge” -julisteesta 3000 kopiota. Tästä Toulouse-Lautrecin ensimmäisestä julisteesta tuli kaikkein tunnetuin ja siitä löytyy jo kaikki taiteilijan töiden tunnusmerkit. Julisteessa on rohkeat mustat ääriviivat, litteät muodot ja hilpeä rappion tunnelma. Toulouse-Lautrec osasi myös liittää vetovoimaisiin töihinsä aina jotakin häiritsevää.
Le Divan Japonais -julisteessa Jane Avril ja musiikkikriitikko Édouard Dujardin » istuvat näyttävästi paikan yleisössä, osoittaen selkeästi sen, minne iltaisin kannattaa lähteä. Taiteilija on rohkeasti rajannut lavaesiintyjän pään kuvan ulkopuolelle tietäen, että katsoja tunnistaa tämän pitkistä mustista hanskoista laulaja Yvette Guilbertiksi ». Toulouse-Lautrecin töistä kadunmiehet ja -naiset tiesivät aina, mistä tähdestä kulloinkin oli kysymys. Yökerhojen esiintyjät eivät tosin olleet aivan tavanomaisia tyyppejä. Osa heidän vetovoimastaan perustui omalaatuisuuteen ja tiettyyn tavaramerkkiin. Tähän Toulouse-Lautrec tarttui, aivan kuten Aristide Bruantin punaiseen huiviin.
Henri de Toulouse-Lautrec – aitoa ja autenttista
Autenttisuuden vaatimus on tuttua tämänkin päivän visuaalisessa viestinnässä. Tosielämä koetaan siloteltuja kuvia vangitsevammaksi. Toulouse-Lautrecin vahvuus nousi esiin siinä, että mitä kauemmaksi glamourista hän kohteensa kuvasi, sen kiinnostavimmilta he näyttivät. Hänen työnsä olivat osuvia ja jännitteisiä, mutta samalla myötäeläviä.
Ikonisten hahmojen aitouden takaa löytyy Henri de Toulouse-Lautrecin:
- Vahva psykologinen näkemys.
- Taloudellinen ja ilmaisuvoimainen piirrosjälki, jossa vähemmän on enemmän.
- Anonyymien tai kuvitteellisten hahmojen sijaan tosielämän henkilöiden kuvaaminen.
- Usein läheinen suhde kohteidensa kanssa.
- Kyky vangita kuvattavan yksilöllinen olemus ja luontaiset piirteet.
Moulin Rouge ja Pariisin myytti mediakulttuurissa
Henri de Tolouse-Lautrecin taide jäi elämään aitoina kuvauksina, mutta Moulin Rouge » saa kiittää maineestaan myös elokuvia. Vaikka elokuvat kertovat meille siistittyjä tarinoita – päin vastoin kuin Tolouse-Lautrec itse teki – Pariisin myytti välittyy niissä eteenpäin. Nostalgia onnistuu peittämään myös sen, että 1890-luvun Montmartre oli pikemminkin turvaton kuin viihtyisä paikka.
Värikäs Moulin Rouge on saanut esiintyä lukuisissa elokuvissa. Kuuluisimmat Moulin Rouge -elokuvat ovat olleet myös oman aikansa kassamenestyksiä. Elokuvien Mouling Rouge ja Montmartre loivat oman maailmansa kuten John Hustonin vuoden 1952 Moulin Rouge ». Huston sai elokuvasta vuoden parhaan ohjauksen Oscar-palkinnon » ja elokuvan puvustuksesta vastasi Elsa Schiaparelli ».
John Hustonin Moulin Rouge 1952.
Baz Luhrmainin Moulin Rouge! 2001.
Baz Luhrmannin Moulin Rouge! » 2001 jatkoi Hustonin viitoittamaa tietä, tosin jättäen Tolouse-Lautrecin sivurooliin. Elokuva pyrki yhdistämään useita vastakkaisia tyylejä ja sisälsi niin runsaasti pop-musiikkia, että Baz Luhrmannilta meni lähes kaksi vuotta saada oikeudet lauluihin.
Vuonna 2021 Henri de Tolouse-Lautrecin kuolemasta tuli kuluneeksi 120 vuotta. Montmartren boheemitaiteilijat ovat vaihtuneet ajat sitten turisteihin eikä edes Moulin Rouge ole entisensä. Pariisin myytti elää kuitenkin sen punaisissa valoissa odottaen jokaista matkailijaa, joka haluaa sen kokea. Nostalginen Belle Époque » säilyy ajattomana illuusioina ja mediakulttuurin muokkaamana.
Lähteitä: Pariisin myytti ja Henri de Toulouse-Lautrec
Hämeen Sanomat | Entisajan Pariisi »
Culture Calling | The poster became an art form »
The Scotsman | Edinburgh exhibition to celebrate Belle Epoque celebrity era »
Difford’s Guide | Henri de Toulouse-Lautrec »
Design Week | How Henri de Toulouse-Lautrec captured the underworld of bohemian Paris »
The Guardian | Toulouse-Lautrec and the real story of the Moulin Rouge »
Saattaisit pitää myös näistä:
Kukat ovat taiteen ikuinen aihe, inspiraation lähde ja täynnä symbolisia merkityksiä – Flowers Forever!
Euroopan tutuista matkakohteista löytyy myös suosikkielokuvista tuttuja kuvauspaikkoja. Joko vierailit näissä kohteissa?