Klassikkoelokuvat kohtaavat nyt kymmenen kohdan vertailussa: mitä yhteistä löytyy Blues Brothers ja Laulavat sadepisarat -elokuvista? Lue lisää!
Maagiset ysäriklassikot
Elokuvan kulta-ajan ysäriklassikot
Elokuvan ja televison ysäriklassikot ovat kestosuosikkeja. Ehkäpä parhaat elokuvat syntyivät juuri tällä aikakaudella? Mielipiteitä ja perusteluja löytyy monia, mutta erityisesti 1990-luvulla monet asiat loksahtivat paikalleen ja jättivät pysyvän vaikutuksen mediakulttuuriin ». Yhdessä hetkessä klassiset genret, indie-tuotannot ja nousevat kyvyt kohtasivat onnellisten tähtien alla. Nyt tutustumme elokuvahistorian mahdollisesti hienoimpaan vuosikymmeneen ja suureen elokuvavuoteen 1994 – unohtamatta aikakauden ikonisia televisiosarjoa.
Kuinka ysäriklassikot syntyivät?
Vuosikymmenet vaihtuvat, mutta 1990-luvun elokuvat ja tv-sarjat säilyttävät vetovoimansa. Pop-kulttuurissa elää aina jotain menneisyyteen keskittyvää, mutta ysärikklassikot eivät ratsasta vain nostalgian varassa. Elokuville 90-luku oli suurta aikaa, sillä ne tuntuivat löytäneen täydellisen tasapainon viihteellisyyden, älyllisyyden ja uusien innovaatioiden välillä. Jättibudjettien leffojen lisäksi elokuvia tuotettiin aikaisempaa enemmän ja halvemmalla, mikä varmisti hämmästyttävän monimuotoisen elokuvakattauksen.
Aikakausi oli läheistä sukua 1970-luvun amerikkalaiselle elokuvalle. Tuolloin nuoret lahjakkuudet, kuten Francis Ford Coppola, Martin Scorsese, Terrence Malick ja George Lucas, kirjoittivat uuden luvun elokuvahistoriaan. Ysärielokuvat yhdistivät ainutlaatuisia tarinoita teknologisiin edistysaskeleisiin ja työnsivät rajoja vanhaa kunnioittaen. Riippumattoman elokuvan nousu rikastutti luovalla otteella perinteistä liiketoimintaa. 1990-luvulla debytoivat sellaiset elokuvan virtuoosit » kuten Quentin Tarantino, David Fincher, Darren Aronofsky, Sofia Coppola, Paul Thomas Anderson, Takashi Miike, Wes Anderson, John Singleton, Jonathan Glazer, Alexander Payne, Spike Jonze, Lynne Ramsay, Christopher Nolan, Richard Linklater, Baz Luhrmann, Guillermo del Toro, Jean-Pierre Jeunet ja Alejandro Amenábar.
Katsaus rikoselokuvien ysäriklassikoihin.
Ysärihehkutus eri lajityyppien huipuista – genre-elokuvien kulta-aika
Hämmästyttävän moni suosikkielokuvani on 90-luvulta, enkä ole mieltymysteni kanssa yksin. Nykypäivän suppea leffatarjonta saa elokuvayleisön katsomaan haikeasti taaksepäin. 90-luvun menestysfilmit eivät nojanneet supersankareihin, vaan luottivat mielummin teräviin käsikirjoituksiin ja luovaan tarinankerrontaan ». Ysäriklassikoiden kulttuurinen vaikutus ulottuu tähän päivään saakka, koska lyhyessä ajanjaksossa syntyi ällistyttävä joukko ikonisia elokuvia. Yksittäisten onnistumisten sijaan oli kysymys nousukaudesta ja jokainen elokuvagenre jätti jälkeensä merkittäviä aikaansaannoksia. Aivan kuin edellisten vuosikymmenten saavutukset olisivat kiteytyneet 1990-luvun elokuvaan.
90-luvun elokuvan huippuvuosi 1994
Ysäriklassikoilla on oma erityinen paikkansa kulttuurihistoriassa ja sen lakipisteeksi näyttää muodostuneen vuosi 1994 – yksi Hollywoodin parhaista elokuvavuosista.
Huippuvuotena julkaistiin useita ikonisia, runsaasti palkittuja elokuvia. Forrest Gump ja Schindlerin lista olivat ensi-iltavuosinaan elokuva- ja viihdemaailman merkkitapauksia. Samoin elokuva Rita Hayworth – avain pakoon löytyy usein maailman parhaiden elokuvien listoita. Vuoden ilmiöksi nousi kuitenkin Pulp Fiction. Se nosti ohjaajansa Quentin Tarantinon lopullisesti valokeilaan ja määritteli koko vuosikymmentä. 1990-lukua kutsutaan myös Disneyn parhaaksi vuosikymmeneksi » . Tähän vaikutti erityisesti vuoden 1994 Leijonakuningas, joka nousi kaikkien aikojen tuottoisimmaksi animaatioelokuvaksi ja ajattomaksi klassikoksi.
Nämä kaikki ja paljon muita elokuvia löydät listattuna alla olevaan lajityyppien luetteloon. Kerää listalta omat ysärisuosikkisi, jotka kestävät katsomista yhä uudelleen.
Ysäriklassikot vakuuttavat joka lajityypissä
- 1991: Thelma & Louise. Julkaisuvuotensa suuri menestys, joka raivasi tietä vahvoille naispäähenkilöille. Elokuva on Ridely Scottin moderni klassikko, josta Callie Khourin nappari parhaan alkuperäiskäsikirjoituksen Oscarin. Elokuva päättyy unohtumattomasti elämänsä roolia tekevän Geena Davisin ja upean Susan Sarandonin ikoniseen lentoon Grand Canyonin yllä.
- 1991: Matkalla Idahoon. River Phoenix ja Keanu Reeves seikkailevat Gus van Santin unenomaisen tarinan marginaalisina sankareina. Kriitikoidenkin ylistämä Phoenix kuoli vain pari vuotta myöhemmin uransa vahvassa nousuvaiheessa. Hänen pikkuveljensä Joaquin Phoenix nimesi vuonna 2020 syntyneen esikoispoikansa Riveriksi.
- 1994: Priscilla, aavikon kuningatar. Australialaisen Stephan Elliotin käsikirjoittama ja ohjaama drag-huumorin siivittämä yllätysmenestys. Värikäs, Abba-musiikin säestämä matka aavikon halki jatkaa nykyään voittokulkuaan teatterilavojen musiikaaliversioina.
- 1993: Rankka päivä. Joel Schumacherin karu tarina on noussut elokuvaklassikoksi ja Michael Douglasin esittämän antisankari ikoniseksi hahmoksi. Yhteiskunnan rappeutumista ja kaaosta käsitelevä elouva vertautuu Martin Scorsesen Taksikuskiin (1976), mutta Rankka päivä nojaa enemmän toimintaan.
- 1994: Speed. Jan de Bontin moderni toimintaklassikko, joka oli Sanda Bullockin läpimurto ja avasi Keanu Reevesille tien toimintasankariksi.
- 1994: Mission Impossible. Brian de Palman kissahiirileikki muodostui maailmanlaajuiseksi ilmiöksi ja laukaisi pitkään jatkuneen toimintaelokuvasarjan. Elokuvan kuuluisimmassa, moneen kertaan parodioidussakin kohtauksessa murtaudutaan täydessä hiljaisuudessa CIA:n huippusalaiseen holviin.
- 1997: Face/Off. Hongkongilainen toimintaohjaaja John Woo ohjasi John Travoltaa ja Nicolas Cagea huippusuorituksiin omaa luokkaansa olevassa toimintapätkässä.
- 1998: Juokse, Lola, juokse! Tom Tykwerin kirjoittama ja ohjaama energinen elokuva haastoi perinteisiä kerronnan muotoja ja nousi yhdeksi ajan saksalaisen elokuvan merkkipaaluksi. Lolaa esittänyt Franka Potente nähtiin sittemmin Bourne-elokuvasarjan Medusan verkossa.
- 1991: Uhrilampaat. Psykologisen thrillerin keskeisin ysäriklassikko, joka voitti viisi tärkeintä Oscaria ja kiidätti Jodie Fosterin ja Anthony Hopkinsin urat ansaitusti nousukiitoon.
- 1991: Cape Fear. Martin Scorsesen uusintaversio 1962 filmistä säilytti Bernard Hermannin alkuperäisen partituurin Elmer Bernsteinin sovittamana. Mestarillisen tyylikkäästi rakennetun elokuvan kylmäävyyden viimeisteli Robert De Niro, komean uransa hyytävimmässä suorituksessa psykopaattisena konnana.
- 1992: The Crying Game. Neil Jordanin monitahoinen psykologinen jännäri, jonka yleisömenestys avasi riippumattomille elokuville mahdollisuuksia kaupallisiksi menestyksiksi. Elokuvan tarttuvan tunnusmelodian esitti Boy George ja Jordan voitti parhaan alkuperäiskäsikirjoituksen Oscarin.
- 1992: Pelimies. Robert Altmanin terävän satiirinen trilleri, jossa on lukuisia elokuvaviittauksia ja cameorooleja. Michael Tolkinin romaanistaan käsikirjoittama film noir henkinen tarina Hollywoodin narsistista pelimiehistä muistetaan myös kahdeksan minuuttia kestävästä studiotyöntekijöutä kuvaavasta avausjaksostaan.
- 1995: Seitsemän (Se7en). David Fincherin läpimurtoelokuva, joka ennakoi Fight Clubin (1999) tietä kulttimaineeseen. Painajaismainen ja tyly trilleri hätkähdytti mieleenjäävällä loppuratkaisullaan.
- 1999: Kuudes aisti. Ohjaaja-käsikirjoittaja M. Night Shyamalanin läpimurto ja tunnetuin työ oli taloudellinen menestys ja haali useita Oscar-ehdokkuuksia. Upeasti rakennettu elokuva tarjosi kylmiä väreitä ja vahvoja roolisuorituksia.
- 1991: Robin Hood – varkaiden ruhtinas. Kevin Costnerin tähdittämä suuren budjetin seikkailuelokuva on Robin Hood -tarinoiden kirkkainta kärkeä ja Alan Rickmanin Nottinghamin sheriffinä omaa luokkaansa. Elokuvan tunnusmusiikkina soinut Bryan Adamsin balladi (Everything I Do) I Do It For You nousi massiiviseksi hitiksi.
- 1992: Viimeinen mohikaani. Michael Mannin upeasti kuvattu, loistava sovitus klassisesta tarinasta on täynnä upeita toimintajaksoja. Daniel Day-Lewis ja Madeleine Stowe ovat täydellisiä elokuvan romanttisena pääparina.
- 1993: Jurassic Park. Steven Spielbergin dinosaurus-seikkailu nousi maailman menestyneimmäksi elokuvaksi ja sysäsi dinosaurukset ilmiöksi. Jurassic Park muutti elokuvanteon käynnistämällä digitaalisen tekniikan ja tietokoneanimaatioiden käytön elokuvissa. Industrial Light & Magic » voitti odotetusti Oscarin elokuvan erikoistehosteilla.
- 1998: Zorron naamio. Mukaansatempaava ja viihdyttävä perinteinen seikkailuelokuva on kestänyt hyvin aikaa vahvojen näyttelijäsuoritusten ja hyvän käsikirjoituksen voimalla.
- 1995: Heat – ajojahti. Michael Mannin intensiivinen rikosjännäri on elokuvan moderni mestariteos. Tyylikäs, tiukka ja maalauksellinen elokuva sisältää täydellisiä toimintakohtauksia, loistavan käsikirjoituksen sekä kahden suuren – Al Pacino ja Robert De Niro – kohtaamisen.
- 1995: Epäillyt. Bryan Singerin rikostrilleri, joka marssitti esiin joukon aikansa parhaita näyttelijöitä. Christopher McQuarrien Oscar-palkitun käsikirjoituksen takautumiin perustuva tarina antoi tilaa hahmoilleen ja on muodostunut modernin rikoselokuvan virstanpylvääksi.
- 1995: Casino. Martin Scoresen eeppinen rikoselokuva on monikerroksinen tuhon ja petoksen mestariteos. Virheettömässä elokuvassa loistavat Robert de Niron lisäksi Joe Pesci ja Sharon Stone elämänsä rooleissa.
- 1998: LA Confidental. James Elroyn romaani oli täydellinen valinta elokuvalle, joka vei film noirin uudelle tasolle Curtis Hanson ohjaamana. Tarinaa kuljetti eteenpäin loistava näyttelijäjoukko, joka koostui nousevista kyvyistä sekä jo paikkansa vakiinnuttaneista tähdistä. Rikosten ja likaisten salaisuuksien vyyhti avautuu taidokkaassa miljöökuvauksessa, jonka hohdokas pinta imaisee mukaan elokuvan synkkiin tunnelmiin.
- 1990: Mafiaveljet. Mafia- ja gangsterielokuvat olivat 90-luvulla hyvin suosittuja, mistä on pitkälti kiittäminen Martin Scorsea. Hänellä oli kyky muokata synkästä tyylilajista syvällisiä, teräviä ja mukaansa tempaavia tarinoita. Goodfellas on hyvä esimerkki siitä, kuinka Scorsese muutti genren omannäköisekseen. Sen tunnisti Thelma Schoonmakerin suurenmoistesta leikkauksesta, upeasta äänisuunnittelusta ja kaunistelemattomien tarinoiden unohtumattomista elokuvahahmoista.
- 1990: Miller’s Crossing. Coen-veljesten tyylikäs tarina kieltolain aikaisesta gangsterien ja mafian välisestä valtataistelusta. Tämäkin neo-noir sisälsi yllättäviä juonenkäänteitä, terävää dialogia ja upean roolituksen. Jos Miller’s Crossing on sattumoisin jäänyt näkemättä, vahinko kannattaa korjata!
- 1990: Kummisetä III. Francis Ford Coppolan Kummisetä-trilogian eeppinen päätös, joka on täynnä ikonisia kohtauksia. Visuaalisesti loistava ja tunnelmallinen elokuva maalaa kankaalle syyllisyyden, katumuksen ja perheen merkityksen teemoja.
- 1995: Casino. Sam ”Ace” Rothsteinin tarina sai Scorsen käsittelyssä eeppisen mittakaavan visuaalisesti loistavassa gangsterielokuvassa. Löytyy myös yltä rikoselokuvien ysäriklassikoissa!
- 1994: Tähtiportti (Stargate 1). Roland Emmerichin ohjaama elokuva yhdisti tieteiskirjallisuuden muinaiseen Egyptiin » ja loi seikkailun tuntua näyttävillä visuaalisilla tehosteilla. Elokuva niitti tasaisesti kulttimainettaan ja poiki kymmenen tuotantokautta jatkuneen televisiosarjan sekä useampiakin spin off -tuotantoja.
- 1997: Men in Black – miehet mustissa. Harva pystyi vastustamaan mustan huumorin, mahtavien tehosteiden ja salaisten agenttien yhdistelmää scifi-elokuvassa. Jättimenestys sai kiittää myös Will Smithin ja Tommy Lee Jonesin välistä pettämätöntä kemiaa, Ray-Ban -aurinkolaseja ja elokuvan lukuisia kekseliäitä yksityiskohtia.
- 1997 The Fifth Element. Luc Bessonin visuaalisesti näyttävä futuristinen maailma yhdisti scifiä, fantasiaa ja toimintaa. Aikansa kallein ranskaistuotanto osoittautui suurmenestyksi ja säilyi toistakymmentä vuotta maan katsotuinpana elokuvana. Omanleimaisen tyylin elokuva nauttii tänä päivänä kulttimainetta visuaalisena runsaudensarvena.
- 1999: The Matrix. Vuosikymmen lopussa julkaistu ensimmäinen Matrix-elokuva mullisti koko scifi-genren uraa-uurtavilla erikoistehosteilla ja Wachowskin sisarusten kirjoittamalla ovelalla juonella. Matrix on täydellinen scifi-elokuva ja hämmästyttävän ajaton hyvän mielen dystopia.
- 1990: Saksikäsi Edward. Tim Burtonin pitkään hautomassa fantasiassa pastellisävyinen esikaupunkimiljöö kohtaa goottikauhun ja poukkoilee suveriinisti lajityypistä toiseen. Surumielisen kaunis elokuva puhui suvaitsevuuden puolesta ja aloitti Tim Burtonin ja Johnny Deppin pitkän yhteistyön.
- 1991: Allaston lounas. David Cronenbergin surrealistinen elokuva perustuu William S. Burroughsin pahennusta herättäneeseen romaaniin. Lopputuloksena oli romaanin tavoin määritelmiä uhmaava, houreinen klassikko.
- 1991: Delicatessen – herkuttelijoiden yö. Kulttimaineeseen noussut mustan huumorin sävyttämä fantasia ihmissyöjistä suurkatastrofin jälkeisestä Ranskassa. Terry Gilliamilta vaikkutteita saanut elokuva keräsi useita merkittäviä eurooppalaisia elokuva-alan palkintoja.
- 1990: Tanssii susien kanssa. Kevin Costnerin kolme tuntinen lännen eepos ennakoi westerin paluuta ja keräsi lajityypille uusia yleisöjä. Riskejä vaatinut suurtuotanto oli 35-vuotiaan Costerin debyyttiohjaus ja huima menestys. Elokuva puhdisti palkintopöydät muun muassa voitattamalla vuoden parhaan elokuvan Oscarin. Kuvatessaan valkoisen miehen julmuutta elokuva paljasti villin lännen todelliset villit.
- 1992: Armoton. Clint Eastwoodin katkeransuloiset jäähyväiset westerneille on mestariteos, joka voitti neljä Oscaria, mukaan lukien parhaan elokuvan palkinnon. Ikääntyneen antisankarin rooli antoi Eastwoodille mahdollisuuksen tutkia sitä, millaista elämä olisi voinut olla yhdelle hänen ikonisista lännen hahmoistaan. Samalla hän tarkastelee legendojen syntylogiikkaa, väkivallan psykologisia vaikutuksia ja näyttää romanttisen villin lännen kääntöpuolen. Tarinan hahmot ovat aitoja ja mielenkiintoisia, mutta Gene Hackman on varastaa shown hirviömäisenä Pikku Billinä. Päätöksessään tarinan palaset yhteen kokoava elokuva on upean kuvauksen ansiosta myös nautinnollista katseltavaa.
- 1993: Tobstone. Western-klassikko sanan parhaassa merkityksessä, viihdyttävä ja useita katselukertoja kestävä. Tobstonen ei silti ihannoi väkivaltaa tai lännen sankareita, vaan puoltaa lakia Kurt Russellin esittämän Wyatt Earpin tavoin. Doc Hollidayn roolissa nähdään Val Kilmer ja kulttiklassikoksi nousseet elokuvan koko roolitus on pullollaan loistavia näyttelijäsuorituksia.
- 1991: JFK – avoin tapaus. Kennedyn salamurha ei ole vain historiaa, se on myytti ja Oliver Stonen elokuva on kiteytys myytin vetovoimasta. Stonen elokuva onkin mestarillinen sekoitus faktaa ja fiktiota sekä teknisesti taidokas sekoitus eri tyylejä ja formaatteja. Jo elokuvan upea avausmontaasi tiivistää valtavan määrän tietoa ja arkistomateriaalia nopeilla leikkauksilla. YouTuben aikakaudella » on helppo nähdä JFK:n käynnistäneen tavan tehdä nykyisiä historiallisia videokollaaseja. Se voittikin Oscar-palkinnot sekä kuvaus- että leikkaustyöstään. Elokuva hyötyy myös John Williamsin upeasta musiikista ja elokuvan loistavasta näyttelikaartista.
- 1993: Schlindlerin lista. Spielbergin mestariteos on 90-luvun kuuluisimpia elokuvia ja kaikkien aikojen tunnetuin hokokaust-elokuva. Riipaisevan tarinan kruunaa John Williamsin herkkä tunnusmusiikki ja Liam Neeson elämänsä roolissa Oscar Schindlerinä. Tutustu myös visuaalisesti häikäisevän elokuvan kuvauspaikkaan Krakowassa.
- 1995: Apollo 13. Ron Howardin tositapahtumiin perustuva eloonjäämistaistelu avaruusmatkalla sai huomiota teknisestä ja historiallisesta todenmukaisuudestaan. Elokuva on vakiinnuttanut paikkansa yhtenä kestävimmistä 90-luvun hittielokuvista.
- 1995: Braveheart – taipumaton. Mel Gibsonin ohjaaja ja tähdittämä historiallinen seikkailuelokuva keräsi sekä parhaan elokuvan, että parhaan ohjauksen Oscar-palkinnon. Elokuvan kestävintä antia ovat sen hämmästyttävän vaikuttavat taistelujaksot ja rooli tiennäyttäjänä sellaisille elokuville kuin Gladiaattori (2000).
- 1993: Painajainen ennen joulua. Tim Burtonin goottianimaatio ei ollut kaupallinen menestys, mutta on sittemmin kerännyt kulttimainen yhtenä kaikkien aikojen animaatioelokuvana. Tim Burtonin Painajainen ennen oli ensimmäisiä täyspitkiä stop motion -animaatioita, jossa käytettiin tietokonegrafiikkaa hahmojen kuvaamisessa. Uraauurtavan tekniikan lisäksi elokuvassa ihastutti uniikki Halloweenin ja joulun teemoja yhdistävä goottiestetiikka » sekä Danny Elfmanin tunnelmalliset ikoniset sävellykset. Elokuvan käsittelemät teemat ulkopuolisuuden tunteesta ja oman paikkansa löytämisestä ovat ajattomia.
- 1994: Leijonakuningas. Disneyn Legandaarinen Leijonakuningas nousi kaikkien aikojen tuottoisimmaksi animaatioelokuvaksi. Ajattomman klassikon juoni otti inspiraatiota Shakespearen Hamletista ja se pyrki selkeästi miellyttämään myös aikuista yleisöä. Elokuva värien käyttö », maisemat ja hahmot ovat visuaalisesti vaikuttavia ja musiikki unohtumaton. Rakastetun elokuvan soundtrack oli myös suurmenestys, Hans Zimmer sai Oscarin parhaasta alkuperäiskappaleesta ja Elton John parhaasta laulusta.
- 1995: Toy Story – leluelämää. Animaatioelokuvan mullistanut filmi avasi uuden aikakauden ensimmäisenä täyspitkänä tietokoneanimoituna elokuvana. Pixar löi Toy Storylla kiilaa Dispneyn monopolin ja elokuvan suosion myötä pystyi luomaan lisää klassikoita tulevaisuudessa. Toy Storyn menestys ei perustunut pelkästään animaatiotekniikkaan, vaan myös tarinaan, joka on täynnä sydäntä, seikkailua ja ikimuistoisia hahmoja.
- 1997: Prinsessa Mononoke. Hayao Miyazakin piirroelokuva oli japanilaisen Studio Ghiblin ensimmäisiä, jossa käytettiin käsinpiirretyn animoinnin tukena tiekoneanimointia. Elokuva on vahva kannanotto luonnon puolesta ihmisen itsekkyyttä ja sodan tuhoisuutta vastaan ja siitä tuli Ghiblin kansainvälisen maineen ja menestyksen käynnistäjä. Julkaisuaikanaan Prinsessa Mononokesta tuli Japanin kaikkien aikojen tuottoisin elokuva ja nykyaikaisen japanilaisen elokuvan ikonin.
- 1998: Pelastakaa sotamies Ryan. Steven Spielbergin sotaelokuva määritteli uudelleen toiminnan taisteluiden mittakaavassa. Elokuva keräsi Oscareita parhaasta kuvauksesta, leikkauksesta, ohjauksesta, äänityksestä sekä äänitehosteista ja oli julkaisuvuotensa menestyin elokuva. Elokuva kuuluu nykyään sotaelokuvien klassikoihin ja muistetaan erityisesti elokuvan vaikuttavasta 20 minuuttia kestävästä avauskohtauksestaan.
- 1998: Veteen piirretty viiva. Terrence Malickin eeppinen sotaelokuva, jonka syvälliset pohdinnat ja kultaisella leikkauksella kuvatut otokset muistuttivat enemmän luontodokumenttia kuin sotaelokuvaa. Samaan aikaan julkaistu Sotamies Ryan jätti Malicikin teoksen vähemmälle huomiolle, mutta enää se ei vähennä Veteen piirretty viivan vaikuttavuutta.
- 1999: Kolme kuningasta. David O. Russellin elokuva Persianlahden sodan loppumetreistä on sotasatiiri ja toimintaelokuva, jossa toiminta kasvaa tarinasta eikä päinvastoin. Elokuva uskaltaa rikkoa perinteisen sotatoimintaelokuvan kaavoja mustalla huumorillaan ja omaperäisellä tarinalla.
- 1990: Pretty Woman. Garry Marshallin moderni versio Tuhkimosta, jossa rikas liikemies rakastuu ilotyttöön. Hittileffan pääosassa loisti läpimurtoroolissaan Julia Robers.
- 1992: Singles. Cameron Crowen romanttinen komedia nuorten aikuisten elämästä tarjoaa nostalgisen katsauksen 90-luvun alun Seattleen ja grunge-kulttuuriin. Elokuvan suosittu soundtrack sisälsi musiikkia sellaisilta bändeiltä kuin Alice in Chains, Pearl Jam ja Soundgarden.
- 1993: Uneton Seattelessa. Nora Ephronin vanhojen Hollywood-elokuvien kaavaa nouudattava sentimentaallinen Rom-Com kysyy, voiko rakkaus olla samanlaista kuin elokuvissa? Ainakin Tom Hanksin ja Meg Ryanin tähdittämä elokuva luetaan yhdeksi romanttisimmista ikinä.
- 1994: Neljät häät ja yhdet hautajaiset. Mike Newellin hauska ja koskettava tarina rakkaudesta, ystävyydestä ja elämän kiertokulusta nosti Hugh Grantin tähdeksi yhdessä yössä. Richard Curtisin kirjoittama elokuva on modernin brittielokuvan terävä klassikko ja täynnä loistavia näyttelijäsuorituksia.
- 1994: Only You – kirjoitettu tähtiin. Norman Jewisonin höyhenen kevyt romanttinen seikkailu maustettuna hyppysellisellä Loma Roomassa -elokuvaa. Marisa Tomei ja Robert Downey Jr. ovat uskottava pari romantiikkaa ja yllätyksiä tarjoavassa elokuvassa.
- 1998: Rakastunut Shakespeare. Nokkela romanttinen komedia 1500-luvun teatterimaailmasta oli Oscar-gaalan suurmenestyjä. Elokuva ammensi Shakespearen persoonaa ympäröivistä myyteistä, inspiraatiosta » ja luovuudesta nauttivalla tavalla.
- 1999: Notting Hill. Julia Roberts tekee uran parhaan suorituksen Richard Curtisin loistavasti kirjoittamassa romanttisessa komediassa. Hahmovetoinen Notting Hill oli arvostelu- ja yleisömenestys, humoristinen tarina rakkaudesta, julkisuudesta ja tavallisten ystäväjoukon elämästä. Notting Hillin illallisjuhlat ovat yksi elokuvan onnistuneimmista. Anna Scott saa esimakua siitä, millaista on olla normaali ja katsojat saavat maistaa, miltä tuntuisi saada julkkis päivällispöytään.
- 1999: 10 Things I Hate About You. Lukioikäisten nuorten maailmaan sijoittuva romanttinen komedia kasvoi genrensä kulttiklassikoksi. Elokuvan juoni perustuu Shakespearen Kuinka äkäpussi kesytetään näytelmään ja oli läpimurtoelokuva nuorelle näyttelijäkaartilleen – Julia Stiles, Joseph Gordon-Levitt ja erityisesti Heath Ledger.
- 1991: Punainen lyhty. Yimou Zhangin palkittu, visuaalisesti henkeäsalpaava elokuva oli Euroopassa iso hitti. Elokuvan valaistus, sommittelu ja koko väripaletti tukee päähenkilön emotionaalista tilaa ja visuaalisista tarinankerrontaa ».
- 1993: Piano. Jane Campionin upea klassikko Uuden-Seelaannin syrjäseutujen henkeäsalpaavissa maisemissa keräsi runsain mitoin kiitosta. Elokuvan tarinaa siivittävät Michael Nymanin sävellykset, Holly Hunterin huima roolityö ja piano, joka määrää päähenkilöiden kohtalon.
- 1995: Rakkautta ennen aamua. Richard Linklaterin ensi-iltansa Sundance-elokuvafestivaaleilla saanut tarkkanäköinen ja koskettava draama. Tyylilajinsa puhtaasta mestariteoksesta kasvoi Ethan Hawken ja Julie Delpyn esittäminä romanttisten elokuvien kulmakivi. Se myös käynnisti ainutlaatuisen lähes 20 vuotta kattavan Rakkautta-trilogian.
- 1995: Hiljaiset sillat. Kypsä ja liikuttava rakkaustarina toi yhteen uutta genreä kokeilevan ohjaaja-näyttelija Clint Eastwoodin ja Meryl Streepin. Palkittu elokuva perustui bestseller-romaaniin, mutta onnistui sitä paremmin. Kaikki Eastwoodin ja Streepin kohtaukset löytävät juuri oikeat vivahteet ja Streepin hienovarainen suoritus toi hänelle jälleen kerran Oscar-ehdokkuuden. Rakastumisen kokemuksen ytimeen osuvan elokuvan tunnehuippuna on lopulta luopuminen.
- 1995: Järki ja tunteet. Ang Leen hienostunut sovitus Jane Austenin romaanista toi Emma Thomsonille parhaan sovitetun käsikirjoituksen Oscar-palkinnon. Lumoava elokuva on monille se oikea Sense and Sensibility -versio. Thompson paini käsikirjoituksen kanssa viisi vuotta pöyhien ja modernisoiden tuttua tarinaa, silti säilyttäen Austenin kuivan nokkeluuden. Elokuvan nautittavuutta lisää erinomaiset näyttelijät Thomson itse mukaan lukien. Puoli-parodinen romanttinen tarina herätti kiinnostuksen Jane Austeniin ja poiki lisää Austen-sovituksia niin minisarjoina kuin elokuvina.
- 1996: Englantilainen potilas. Anthony Minghellan ohjaama Englantilainen potilas on henkeäsalpaava, takautumien kautta traagisesta lopusta tarinan alkuun aukeneva draamaelokuva. Se voitti yhdeksän Oscar-palkintoa, mukaan lukien paras elokuva ja paras ohjaus. Upeasti kuvattu elokuva maalailee Pohjois-Afrikan hiekkadyynejä ja tuomittuja rakastavaisia näyttelevien Ralphin Fiennesin ja Kristin Scott Thomasin välinen kemia on käsinkosketeltavaa.
- 1997: Titanic. James Cameronin elokuva teki Titanicin katastrofista kulttuuri-ilmiön. Julkaisuhetkellään kallein koskaan tehty elokuva nousi räjähdysmäisesti maailman lipputulojen kärkeen ja voitti sittemmin 11 Oscaria, mukaan lukien parhaan elokuvan palkinnon. Elokuva vauhditti Kate Winsletin ja Leonardo DiCaprion nousukiitoista uraa heidän luodessaan Rosesta ja Jackista ikonisia elokuvahahmoja. Elokuvan alkuperäiskappale ”My Heart Will Go On” muodoistui yhdeksi tunnetuimmista elokuvasävelmistä. Titanic upposi erittäin laajaan yleisöön, koska se yhdisteli useita eri genrejä ollen sekä romanttinen katastrofielokuva, toimintaelokuva, historiariallinen draama ja tragedia. Vähemmälle huomiolle on jäänyt suuren budjetin elokuvalle epätavanomainen naisnäkökulma. Rosen vapautuminen ahdistavista olosuhteista ja lopulta myös tarina ikääntymisestä. Kuten moni romanttinen ysäriklassikko tällä listalla, myös Titanic korostaa, että suuri rakkaus – olipa se kuinka lyhyt tahansa – muuttaa elämän suuntaa.
- 1991: Viidakkokuume. Spike Lee kuului 90-luvun alussa nousseiden nuorten afroamerikkalaisten ohjaajien kärkinimiin. Hänen ohjaamansa ja käsikirjoittamansa Jungle Fever on rohkea ja ajatuksia herättävä näkemys New Yorkista ja sen erilaisista asukkaista. Draamaelokuvan elokuvan musiikista vastasi Stevie Wonder ja Lee kokosi tuttuun tapaansa elokuvaansa upean näyttelijäkaartiN.
- 1992: Naisen tuoksu. Elokuva muistetaan Al Pacinon oscaroidusta roolista sokeutensa kanssa loukussa olevana häijynä ja juopottelevana sotaveteriaanina. Elokuvan tarina on sukua Kuolleiden runoilijoiden seuralle (1989) ja The Holdoversille (2023) sekä elävä esimerkki siitä, kuinka hyvän draaman saa aikaiseksi hienoilla näyttelijöillä ja hyvällä käsikirjoituksella. Pacinon hahmo nähdään liukuvan tanssilattialla Carlos Gardelin Por una Cabezassa tangon tahdissa, mutta elokuva huipentuu oikeussalokohtaukseen, joka hakee vertaista Jack Nicholsonin ja Tom Cruisen välisestä yhteenotosta Kunnian mieheissä.
- 1992: Myyntitykit. David Mamet Pulitzer-palkinnon voittaneeseen näytelmään perustuva elokuva vakuuttaa terävyydellään ja vahvoilla näyttelijöillään. Jack Lemmon, Al Pacino, Alan Arkin, Ed Harris, Kevin Spacey ja Alec Baldwinin muodostavat ikoonisen kokoopanon kulttiklassikoksi nousessa elokuvassa.
- 1994: Rita Hayworth – avain pakoon. Frank Darabontin ohjaama ja Stephen Kingin alkuperäisnovellista käsikirjoittama vankilaelokuvien ysäriklassikko on yksi maailman arvostetuimmista elokuvista. The Shawshank Redemption on elokuva, joka löytää jatkuvasti uusia katsojia. Ennen muuta kysymys on huolella rakennetuista hahmoista ja hyvästä tarinankerronnasta », joka pitää katsojan otteessaan jokaisella katselukerralla aina loppuhuipennukseen asti.
- 1995: La Haine. 90-luvulla kansainvälinen elokuvaskene alkoi tavoittaa laajempia yleisöjä. Eräs vaikuttavimmista elokuvista oli Mathieu Kassovitzin väkevä läpimurto, joka nosti hänet ohjaajien eliittiin. Karu tarina sai pontta tyylikkäästä mustavalkoisesta kuvauksesta ja upeasta näyttelijätyöstä. Cannes-palkittu La Haine on säilyttänyt ajankohtaisuutensa, silllä pahamaineisissa lähiöissä kytevät ristiriidat eivät ole jääneet 90-luvulle.
- 1996: Breaking the Waves. Lars von Trierin kansainvälisen uran käynnistänyt brutaali medodraama, jonka kantava voima on Emily Watsonin uskomaton roolityö hänen ensimmäisessä elokuvaroolissaan.
- 1996: Salaisuuksia ja valheita. Mike Leighn mestariteos tutkii ihmissuhteiden monimutkaisuutta. Palkitun elokuvan suuruus piilee Leighn ohjauksessa ja tavassa työskennellä loistavien näyttelijöidensä kanssa. Kaunis elokuva käsittelee tärkeitä asioita sekä viihdyttävällä että ajatuksia herättävällä tavalla.
- 1997: Boogie Nights. Paul Thomas Andersonin 1970-luvun pornoteollisuuteen sijoittuvaa draamaa on pidetty yhtenä Andersonin parhaista teoksista. Elokuvan henkilöiden monimuotoisuus ja tapa, jolla Anderson kuvaa aikuisviihteen kulissien takaista elämää vertautuu Robert Altmanin Nashvilleen ja The Playeriin. Boogie Nights tuo esiin Andersonin kiintymyksen outoja hahmoja ja aiheita kohtaan sekä taidon tarinankertojana.
- 1997: Jäämyrsky. Ang Leen draamaelokuva keskittyy henkisesti tyhjään ylemmän keskiluokan esikaupunkielämään 1970-luvun alussa. Elokuvan itsekkäät ja ahdistuneet henkilöt kipuilevat kiitospäivän viikonloppuna erinomaisten näyttelijöiden esittäminä.
- 1997: Will Hunting. Gus Van Santin draamaelokuva kuuluu 90-luvun kärkikastiin. Se muistetaan uraansa aloittelevien Matt Damonin ja Ben Affleckin nappaamasta parhaan alkuperäiskäsikirjoituksen Oscarista. Robin Williams voitti tarinan selkärankana Oscarin parhaasta miessivuosasta. Good Will Hunting on viisas elokuva, joka panostaa jokaiseen hahmoonsa ja valaa uskallusta poistumaan omalta mukavuusalueelta peloista huolimatta.
- 1999: Kaikki äidistäni. Pedro Almodóvarin melodramaattinen elokuvaklassikko voitti muun muassa parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarin. Koskettava ja hauska elokuva on täynnä pakahduttavia tunteita, värikästä henkilögalleriaa ja suuria salaisuuksia. Almodóvarin nivoo yhteen naiseuden merkityksiä ja vinkkaa hellästi teatterin ja elokuvan klassikoihin.
- 1991: Barton Fink. Joel ja Ethan Coenin musta draamakomedia kelpasi palkintoraadeille, mutta floppasi lippuluukuilla. Useita elokuvallisia vaikutteita ja viittauksia sisältävä kulttiklassikko syntyi tauolla, jonka Coenit tarvitsivat viimeistellessään Miller’s Crossing -elokuvan käsikirjoitusta. Coenin veljesten tyylitietoiset elokuvat välttelevät lokerointia ja myös Barton Finkin suurrealistiset visiot sisältävät elementtejä niin film noirista, kauhusta kuin kamuelokuvista. Liian vähälle huomiolle jäänyt kiehtova Barton Fink on mestariteos jopa Coenin veljesten mittarilla.
- 1993: Päivä murmelina. Harold Ramisin draamakomedia on aito klassikko ja vuosien mittaan arvostustaan kasvattanut kestosuosikki. Lakonisesta huumorin mestari Bill Murray loistaa upeassa tarinassa, jonka viehätys syntyy tarinan aikasilmukan aiheuttamista syvemmistä kerroksista.
- 1994: Forrest Gump. Vuoden 1994 elokuvamaailman merkkitapaus ja suunnaton hitti. Visuaaliset tehosteet, joilla Forrest liitettiin Yhdysvaltain lähihistorian merkittäviin tapahtumiin olivat uraauurtavia ja Tom Hanksin unohtumaton roolisuoritus Oscarin arvoinen. Ajaton ja koskettava tarina elämän sattumanvaraisuudesta ja ihmisen sisäistä voimasta puhuttelee katsojia edelleen.
- 1995: Babe, urhea possu. Koko perheen rakastettava ysäriklassikko pienestä possusta, joka haluaa olla lammaskoira. Australialainen menestyselokuva hurmasi niin katsojat kuin kriitikotkin. Draamakomedia voitti parhaiden erikoistehosteiden Oscar-palkinnon puhuvien eläimien teknisestä toteutuksesta.
- 1996: Fargo. Coenin veljesten omintakeinen yhdistelmä väkivaltaista rikostrilleriä ja mustaa komediaa teki Fargosta palkitun klassikon ja nosti veljekset myös suuren yleisön tietoisuuteen. Frances McDormandin oscaroitu suoritus Marge Gundersonina on yksi elokuvahistorian mieleenpainuvimpiai hahmoja.
- 1996: Trainspotting. Danny Boylen pikkubudjetin energinen ja raadollinen elokuva kasvoi yhdeksi brittiläisen elokuvan merkkipaaluista ja merkittäväksi osaksi 90-luvun populaarikulttuuria. Elokuvan vaikutus voidaan nähdä tämänkin päivän elokuvissa, kuten hillitömässä Kneecapissa (2024).
- 1997: As Good as It Gets – Elämä on ihanaa. James L. Brooks ohjaama menestyselokuva oli voitto kaikille siinä mukana olleille. Nautinnollinen draamakomedia luetaan Simpsonienkin tuottajana toimineen Brooksin parhaaksi elokuvaksi, mutta se muistetaan erityisesti loistavista näyttelijäsuorituksista. Jack Nicholson ja Helen Hunt palkittiin kumpikin ansaitusti parhailla pääosa-Oscareilla.
- 1995: Clueless. Jane Austenin romaanista Emma tehty satiirinen tulkinta pursui 90-luvun muotia, slangia ja popkulttuuria. Clueless oli myös ensimmäisiä elokuvia, josta löysi Nokian puhelimien tuotesijoittelua. Beverly Hillsin rahakkaiden nuorten maailmaan sijoittunut komedia yhdisti onnistuneesti viihteen, nokkelan dialogin sekä yhteiskunnallisen satiirin ja vaikutti moniin myöhempiin nuorisoelokuviin
- 1997: Housut pois! Brittiläinen Full Monty oli kansainvälinen jättimenestys ja yllätyshitti kaikilla mittareilla. Rohkeaa huumoria ja lämmintä ihmiskuvausta yhdistelevä elokuva oli sekä sydäntäsärkevä että räjähtävän hauska. Elokuvan henkeä kuvaa kuuluisa Hot Stuff -kohtaus tanssiliikkeineen työvoimatoimiston jonossa.
- 1997: Austin Powers – kumma jätkä. James Bondeista ja 1960-luvun populaarikulttuurista ammentava agenttiparodiaelokuva riemastutti yllättävillä cameo-rooleilla, mainiolla soundtrackilla sekä Mike Mayersin unhotumattomalla hahmolla. Agenttiseikkailu poiki myös kaksi samalla kaavalla naurattanutta jatko-osaa. Daniel Craig kertoi myöhemmin, ettei James Bondeissa enää hänen aikanaan nähty humoristisia heittoja. Synkempi ja dramaattisempi Bond oli tietoinen valinta » ”We had to destroy the myth because Mike Myers fucked us”. Oh Behave!
- 1998: The Big Lebowski. Coenin veljesten kulttiklassikko ”The Dude” Lebowskista sai ilmestyessään ristiriitaisen vastaanoton. Ajan myötä elokuvan surrealistinen huumori, ilmiömäinen Jeff Bridges ja muut omalaatuiset hahmot ovat kerryttäneet klassikolle kasvavaa fanijoukkoa.
- 1998: Sekaisin Marista. Bobby Farrellyn ja Peter Farrellyn onnistunein ohjaus oli epäsiivo komedia ja valtava hitti. Jotain hämmästyttävää Marissa on edelleen, koska sen mauttomuuksille ei voi olla nauramatta.
- 1991: Kaunotar ja hirviö. Disneyn uraauurtava ja yksi arvotetuimmista menestyksistä yhdisti uudet animaatiotekniikat perinteiseen ilmaisuun. Kaunotar ja hirviö oli ensimmäinen piirroselokuva, joka sai Oscar-ehdokkuuden parhaan elokuvan kategoriassa ja se voitti mm. parhaan sävellyksen ja parhaan laulun Oscarin. Disneyn animaatioelokuvista se oli myös ensimmäinen, jossa käytettiin valmista käsikirjoitusta kuvakäsikirjoituksen ja animaation sijaan. Lisäksi elokuvan kulttuurinen vaikutus ulottui tapaan, jolla Disney kuvasi elokuviensa sankarittaria. Kaunottaren ja hirviön suosion nähtiin myös elvyttävän elokuvamusikaalien parin edellisen vuosikymmenen taantumaa. Vuonna 1994 Beauty and the Beast olikin ensimmäinen Broadway-musikaaliksi sovitettu Disney-elokuva.
- 1991: The Commitments. Alan Parkerin musiikkielokuva seurasi Blues Brothersin » jalanjälkiä tuomalla R&B:n 1990-luvun sukupolven tietoisuuteen. Elämänmakuinen ja energinen musiikkielokuvan ysäriklassikko voitti neljä BAFTA -palkintoa ja elokuvan bändin perusti samannimisen oikean yhtyeen elokuvan jälkeen.
- 1996: Evita. Musikaalihitti, jonka Alan Parker sovitti valkokankaalle. Parhaan laulun Oscarin voittanut elokuva muistetaan yhtenä Madonnan kolmesta onnistumisesta valkokankalla Susan Seidelmanin Desperately Seeking (1985) ja Penny Marshallin Omaa luokkaansa (1992) elokuvien ohella. Buenos Airesin lisäksi musikaalielokuvan kuvauspaikkoja Euroopassa » olivat Budapest sekä Shepperton Studioilla Surreyssa.
- 1992: Bram Stokerin Dracula. Fracis Ford Coppolan alkuperäisteokselle uskollinen versio kasvatti Draculasta eeppisen spektaakkelin. Coppolan teatraalinen ja surrealistisen näkemys goottikauhusta on komeaa katsottavaa ja Gary Oldman täydellinen Dracula. Ehkä kaikkien aikojen paras versio hahmosta ei ole jättänyt veteraaninäyttelijää vieläkään. Taannoisessa Suomen kuvalehden jutussa » Oldman kertoi, että kun häneltä pyydetään nimikirjoitusta valokuvaan, se on aina Bram Stokerin Draculasta.
- 1994: Veren vangit. Neil Jordanin elokuva todistaa, että 90-luku oli hyvää aikaa vampyyleffoille. Ohjaaja sai genreen nähden ennennäkemättömän suuren budjetin ja se näkyi tuotantosuunnittelussa, erikoistehosteissa sekä tyylikkään elouvan menestyksenä lippuluukuilla. Tom Cruise yllätti suorituksellaan, joka poikkesi hänen siihenastisista roolivalinnoistaan.
- 1996: Scream. Wes Cravenin slasher-kauhuelokuva nousi nopeasti tuottoisaksi kulttielokuvaksi ja poiki useita jatko-osia nostaen koko lajityypin uudelle tasolle. Itsetietoinen ja ironinen kauhuleffa tuntee kauhugenren läpikotaisin ja vilisee viittauksia mm. Halloween-elokuvaan (1978).
- 1993: Short Cuts – oikopolkuja. Robert Altmanin pitää kaikki langat käsissään yhdistessään 22 päähenkilön risteävät polut Los Angelissa. Altmania kiehtoi tosielämän sattumanvaraisuus ja sotkuisuus, mutta hän ei unohtanut myötätuntoa tavallisille ihmisille. Altman oli Oscar-ehdokkaana parhaasta ohjauksesta, mutta hävisi Spielbergin Schindlerin listalle.
- 1994: Pulp Fiction – tarinoita väkivallasta. Quentin Tarantinon koko 90-lukua määrittelevä mestariteos kutoon yhteen kolme rikostarinaa, jotka kiertävät toisiaan hykerrytävällä kerrontarakenteella. Tarantino jos kuka, ansaitsi parhaan alkuperäiskäsikirjoituksen Oscarin. Elokuva on täynnä nokkelaa dialogia, tarttuvaa musiikkia ja toimintaa ennakoivia monologeja. Pulp Fictionia seurasi aalto sitä muistuttavia tai jäljitteleviä elokuvia ja jopa Oxfordin sanakirjaan » ilmestyi sana tarantinosque: ”Tarantino’s films are typically characterized by graphic and stylized violence, non-linear storylines, cineliterate references, satirical themes, and sharp dialogue”
- 1999: Magnolia. Paul Thomas Andersonin kirjoittama ja ohjaama kiehtova mosaiikki toisiinsa linkittyneistä henkilöhahmoista tekojensa ja valintojensa käännekohdassa. Aimee Manin surumielinen musiikki johdattaa katsojat epätavallisen ja vaikuttavan elokuvan tunnelmiin. Kuten monissa 90-luvun klassikoissa, myös Magnolian takaa löytyy upea rakenne, loistava käsikirjoitus ja huikeat näyttelijäsuoritukset. ”We may be through with the past, but the past is never through with us”
- 1992: Reservoir Dogs – Quentin Tarantino. Riippumattomien, pienten budjettien elokuvien merkkipaalu, josta löytyi jo kaikki Tarantinon tyylin tunnistettavat piirteet: kerrontarakenteen rikkominen, dialogin korostaminen sekä väkivallan ja huumorin yhdistäminen.
- 1992: El Mariachi – Robert Rodriguez. Robert Rodriguezin ohjaama ja käsikirjoittama sekä pääosin amatöörinäyttelijöiden kanssa kuvattu elokuva raikasti perinteistä genreä. Pienellä budjetilla tuotettu yllätysmenestys poiki myös pari jatko-osaa, joissa pääosan esittäjäksi vaihtui Antonio Banderas. Elokuvan vaikutti 1990-luvun riippumattomien elokuvien buumiin osoittaen sen, että luovuus voi voittaa suuret tuotantoarvot. Tuotannon tarina inspiroi myös Rodriguezia kirjoittamaan kirjan kokemuksistaan ».
- 1994: Shalow Grave; murhaleikki – Danny Boyle. Brittiläisen elokuvan uuden aallon aloittanut makaaberi, Hitchcock-henkinen elokuva, joka vakuutti energisellä visuaalisella tyylillään ja synkällä huumorillaan.
- 1999: Being John Malcovich – Spike Jonze. Spike Jonzen ohjaama Charlie Kaufmanin kirjoittama surrealistinen fantasia, joka kertoo miehestä, joka löytää portaalin näyttelijä John Malkovichin mieleen. Häikäisevän omaperäinen ja idearikas elokuva on myös todella hauska.
- 1999: The Virgin Suicides – Sofia Coppola. Visuaalisella ilmeellään ja ääniraidallaan vakuuttanut debyyttielokuva on kasvanut melankonisella ja unenomainen tunnelmallaan ajattomaksi klassikoksi.
- 1999: American Beauty – Sam Mendes. Loistavia arvosteluja ja useita Oscar-palkintoja kahminut amerikkalaisen unelman satiiri. Mendesin henkilövetoinen elokuva kykeni sekä haastamaan että viihdyttämään.
1990-lukua määrittelevät televisiosarjat
Elokuvien lisäksi 1990-luvun televisiosarjat muovasivat viihdettä sellaiseksi, jollaisena sen nyt tunnemme. Ensinnäkin televisiosarjojen laatu parani radikaalisti. Toiseksi ajan elokuvista tuttu tarinankerronta toi syvyyttä viihdesarjojen kaavamaisiin juoniin. Etusijalle nousi hahmojen kehittäminen. Perinteiset perhekomediat saivat rinnalleen kaupunkilaiset nuoret aikuiset. Eipä aikaakaan, kun tilannekomedioita hallitsivat nuoret sinkut kämppäkavereineen.Ikonisin esimerkki on Frendit-sarja. Se aloitti ysäriklassikoiden huippuvuotena 1994 vuosikymmenen kestäneen voittokulkunsa. Frendit nähdään edelleen yhtenä kaikkien aikojen parhaista komediasarjoista ja sen vaikutus ulottuu aina loistavaan Rilli huurussa-sarjaan asti. Vaikka ysäriklassikoiden sisällöt saattavat olla monella tapaa vanhentuneita, pääosin ne käsittelevät samaistuttavia, yleismaailmallisia teemoja. Lue lisää siitä, kuinka Frendien yhteisöllisyys » vetoaa edelleen.
Parhaat ysärisarjat – tilannekomediat, joita rakastamme edelleen
New Yorkiin sijoittuvat tilannekomediat eivät ponnistaneet pelkästään Central Perk-kahvilasta. Kaikkien aikojen parhaisiin komediasarjoihin lukeutuu myös Seinfeld (1989–1998). Stand-up koomikko Jerry Seinfeldin sekä hänen yhtä neuroottisten ystäviensä selviytyminen arjen ärsytyksistä ja väärinkäsityksissä loi tilannekomedioihin uuden muodon.Lisää nuoria newyorkilaisia aikuisia nähtiin ysärisarjassa Hulluna sinuun (Mad about You, 1992–1999). Sinkkujen sijaan tilannekomedia keskittyä Paul Reisin ja Helen Huntin esittämään tuoreeseen aviopariin. Kuten Frendeissä, tässäkin suosikkisarjassa vilahti vuosien varrella suuri joukko nimekkäitä vierailijoita. Mukaan mahtuivat muuan muassa Jerry Seinfeld ja Lisa Kudrow Frendeistä – esittäen Phoeben kaksoisisarta Ursulaa!
TV-komedioiden synergiaa ysäriklassikoissa.
TV-komedian kultakauden terävin kärki
Tilannekomedioiden huipulta löytyi myös kaksi perhekomedioden helmeä. Ykkösenä vuosina 1993–2004 esitetty Frasier, keskivertoa fiksumpi perhekomedian ja työpaikkakomedian risteytys. Yllättäen oopperaa rakastavista snobeista kertova sarja oli aikanaan Amerikan suosituimpia. Frasier ei aliarvioinnut yleisöään, sen huumori oli älykästä, mutta ei ilkeää. Sarjassa ei pilkattu karikatyyrimäisiä sivuhenkilöitä – päänosanesittäjät huolehtivat siitä itse. Upeasti rakennettu tv-sarja salli hahmojensa kehittyä ja sisälsi ymmärryksen siitä, että vaikka ihmisillä on erilainen maku, heidän ei tarvitse elää eri maailmoissa.Toinen Emmy-palkittu 1990-luvulta 2000-luvun alkuun jatkunut tilannekomediasarja kertoi neljästä avaruusolennoista, jotka laskeutuivat Ohioon viettämään esikaupunkielämää ihmisperheenä. Kolmas kivi aurinkosta (1996–2001) loisti käsikirjoituksellaan ja persoonallisuuksien kirjolla, jota johti palkittu John Lithgow. Avaruusolioiden tehtävänä on oppia ihmiskunnan tapoja ja raportoida niistä näyttelijänä kotiplaneetan johtajalle (William Shatner), Big Giant Headille.
Brittikomedian ysäriklassikot
1990-luku oli erityistä aikaa brittitelevisiolle. Sen leipälajeista komedia eli kultaista aikaansa ja rikossarjat tuottivat menestyksiä. Heti vuosikymmenen alkaessa Rowan Atkinson loi Mr. Beanin. Viidessätoista jaksossa vuosina 1990–1995 Mr. Beanin fyysinen, universaali huumori nosti anarkistisen hahmonsa kulttuuriseksi ilmiöksi ja kansainväliseksi menestykseksi.Saman aikaan englantilaisessa televisiossa esiintyi aivan erilainenkin hahmo, Hyacinth Bucket. Pokaa pitää -sarjassa (1990–1995) huumori syntyi keski-ikäisen rouvan epätoivoisista yrityksistä vaikuttaa ylempiluokkaiselta. Vaikka sarja sijoittui brittiläiseen esikaupunkialueelle, tunnistettava hahmo nauratti ihmisiä maailmalaajuiseksi hitiksi asti.
Kyllä Jeeves hoitaa (1990–1993) oli nautittava yhdistelmä peribrittiläistä epookkisarjaa ja kuivaa huumoria. Yläluokkainen Wooster (Hugh Laurie) oli täysin riippuvainen ja kykenemätön selviämään sotkuistaan ilman nokkelan miespalvelijansa Jeevesin (Stephen Fry) neuvokkuutta. Näyttelijöiden keskinäinen kemia ja hiottu komediallinen ajoitus oli keskeinen syy sarjan suosioon.
Vaikka Todella upeeta -sarja jatkui pitkälle 2000-luvulle, se käynnistyi jo vuonna 1992 ja kuuluu yhä kaikkien aikojen komediasarjoihin. Sarja satirisoi 90-luvun muodin ja PR:n maailmaa, jossa hedonistinen keski-ikäinen sankaripari sinnikkäästi huojui. Jennifer Saundersin kirjoittama ja näyttelemä farssi lepää Edinan ja Patsyn (Joanna Lumleyn) syvässä ystävyydessä ja häpeämättömässä törkeilyssä.
Brittiläisten rikossarjojen ysäriklassikot
Alkujaan vuosina 1991–1996 esitetty Epäilyksen polttopiste toi televisioon Lynda la Planten luoman rikosylikomisario Jane Tennysonin, jota esitti loistava Helen Mirren. Legendaarisessa ja kiitettyssä rikosdraamassa sankarittarella oli vastassaan niin pahikset kuin miesvaltainen järjestelmä. Teemojaan taidokkaasti käsittelyt sarja luetaan brittitelevison rikosklassikoihin.
Kuten Epäilyksen polttopiste, myös Fitz ratkaisee (1993–1995) nousi arvostelu- ja katsojamenestykseksi loistavan käsikirjoituksen ja pääosaa esittäneen Robbie Coltranen ansiosta. Edellä aikaansa ollut rikossarja kuvaa tinkimättömän brutaalisti loistavaa rikospsykologia tämän selvittäessä rikoksia 1990-luvun Manchesterissa.
Television nousu 90-luvun lopulla
Legandaaristen televisiosarjojen muistelu päättyy kolmeen 90-lukua määritelleeseen sarjaan, jotka olivat ilmiöitä myös Suomessa. Twin Peaks -sarjan 30 ensimmäistä jaksoa vuosina 1991–1992 riittivät nostamaan sen yhdeksi television suurimmista kulttisarjoista. David Lynchin rajoja rikkonut luomus toi televisioon elokuvamaisen tyylin ja kuroi umpeen elokuvan ja television välistä kuilua. Nykyisestä poiketen vielä 90-luvulla televisiosta noustiin harvoin elokuvatähtien sarjaan. David Lynchin askel television puolelle hämmensi, mutta myös nosti Twin Peaksin arvoa. Lisäksi sarja erottui muista viipyilevällä, ominatakeisella tunnelmallaan sekä omalaatuisella huumorillaan. Angelo Badamentin Twin Peaksille » luoma tunnusmusiikki arvioidaan edelleen lajityypin mallikappaleeksi.Twin Peaksin menestys ja yliluonnolliset elementit vaikuttivat Salaiset kansiot -sarjaan (1993–2002). Aikakauden elokuvista sarja ammensi etenkin Uhrilampaista ja sen luomasta FBI-kuvasta. Kulttisuosikiksi noussut X-Files laajensi tavanomaisten poliisisarjoen kaavaa yhdistämällä tutkimuksiin paranormaaleja ilmiöitä ja ufojahtia.
Television aikakausi käänsi kokonaan uuden lehden, kun HBO esitti Sopranos-sarjan ensimmäisen kauden vuonna 1999. Sarjan elokuvallinen kuvaus, tarttuva musiikki ja huippuluokan näyttelijätyö jättivät pysyvän jäljen televisiotuotantoihin. Rikosten ja perhe-elämän paineessa tasapainotteleva New Jerseyn mafiaperhe puhdisti ansaitusti palkintopöytiä. Yhtenä televisiohistorian parhaista sarjoista Sopranos avasti tietä kunnianhimoisesti tuotetuille laatudraamoille.
Ysäriklassikot tarinoiden äärellä
1990-luku jää historiaan eräänä nykyelokuvan innostavimpana aikanjaksona, joka lopulta muovasi myös tv-tuotantoja. Teknologiset harppaukset, kulttuurimuutokset ja globaalit markkinat toivat alalle uusia mahdollisuuksia. Ysäriklassikot vaikuttivat ratkaisevasti seuraaviin vuosikymmeniin, keräsivät kulttimainetta ja nousivat kestosuosikeiksi. Pysyvimmäksi anniksi katsojille jää aikakauden hämmästyttävä joukko kaikkien aikojen parhaita tarinoita.Linkit ja vinkit 90 luvun elokuviin:
MovieWeb | Why the ’90s is the Greatest Decade in Movie History »
The Ankler | Hollywood’s Golden Ages: The 1990s »
Wikipedia | 1994 in film »
The Stand | Why are we so nostalgic for the 1990s? »
The Conversation | 30 years ago, Tarantino’s Pulp Fiction shook Hollywood and redefined ‘cool’ cinema »
IndieWire | The Decade That Changed Everything: 9 Innovations That Shaped Film in the ’90s »
Collider | Unforgiven’ 30 Years On »
The Postmodern Pelican | List of Films Reviewed »
The Atlantic | The Classic ’90s Sitcom That’s Actually Worth Rewatching »
Britannica | The 1990s: the loss of shared experience »
Anglotopia | Great British Telly: A History Of Jeeves And Wooster »
Royal Television Society | Comfort Classic: Absolutely Fabulous »
All Good Movies | Prime Suspect »
Saattaisit pitää myös näistä; jatka elokuva-aiheiden parissa:
Euroopan tutuista matkakohteista löytyy myös suosikkielokuvista tuttuja kuvauspaikkoja. Joko vierailit näissä kohteissa?
Kissatarinat lumoavat elokuvissa, näyttämöillä ja kirjoissa. Nyt muistellaan ikimuistoisia tassutteluja valokokankaalla.