klassikkoelokuvat kohtaavat

Klassikkoelokuvat kohtaavat – Laulavat sadepisarat ja Blues Brothers

Mistä klassikkoelokuvat tunnistaa? Milloin elokuvaa voi kutsua kulttifilmiksi? Ehkä silloin, kun ikoninen ja legendaarinen ei taivu liioitteluksi. Klassikko on elokuva, joka on vaikuttanut katsojien lisäksi elokuvien tekemisen tapaan. Se ei aina ole täydellinen, mutta kestää katsomista vuosikymmenestä toiseen. Ikoniset klassikkoelokuvat inspiroivat », rohkaisevat ja auttavat meitä jaksamaan.

Klassisilla musiikkikomedioilla on kyky yhdistää eri tyylilajeja. Legendaarinen musikaali Laulavat Sadepisarat (1952) ja sketsihahmoista kasvanut toimintafarssi Blues Brothers (1980) ovat kaksi täysin erilaista musiikkielokuvan klassikkoa. Hiotun ja hiomattoman timantin välillä löytyy silti enemmän yhtäläisyyksiä kuin ensi näkemältä arvaisi. Nyt tutustutaan kymmeneen seikkaan, jotka sitovat yhteen nämä klassikkoelokuvat.

Kumpi klassikko on sinun suosikkisi: Blues Brothers vai Laulavat sadepisarat?

1. Klassikkoelokuvat – maine ja kunnia saa odottaa?

Klassikkoelokuvat ovat tunnettuja siitä, että mainetta tai kulttisuosiota voi joutua odottamaan. Tänä päivänä voidaan ihmetellä, ettei Laulavia sadepisaroita ymmärretty alkuun elokuvamusikaalin huipuksi tai ettei Blues Brothers ollutkaan syntyhetkellään välitön hitti.

Vaikka Laulavia sadepisaroita » on pidetty usein yhtenä maailman parhaista elokuvista, vuonna 1952 se jäi Oscarien jaossa » ilman parhaan elokuvan ehdokkuuksia. Elokuvan ohjauksesta Stanley Donen » kanssa vastanneen Gene Kellyn » edellinen menestys musikaalissa Amerikkalainen Pariisissa varjosti osaltaan Sadepisaroiden menestystä.

Kun John Belushi » ja Dan Aykroyd » esittelivät Saturday Night Live -hahmonsa Jaken ja Elwood Bluesin valkokankaalle vuonna 1980, se oli vaatimaton hitti ja ensimmäiset arvostelut pitkälti murskaavia. Se ei myöskään sopinut esimerkiksi siitä, kuinka hittikomedia tehdään. Elokuvan syntyvaiheessa pelättiin kallista katastrofia: budjetti ylittyi ainakin kolmasosalla, tuotantoyhtiö vaatii lyhentämään elokuvaa lähes 20 minuuttia ja jotkut rasistiset elokuvateatteriketjut kieltäytyivät ottamaan sitä ohjelmistoonsa.

Elokuvamuistoja Blues Brotherin parissa Il Cinema Ritrovato festivaalista.

Heinäkuussa 2022 Blues Brothers esitettiin Bolognassa Il Cinema Ritrovato festivaalissa » Piazza Maggiorelle sulloutuneelle yleisölle. Elokuvan esitteli itse ohjaaja John Landis ». Landis muistutti, että tämän päivän yleisö ei välttämättä näe, kuinka radikaali elokuva aikanaan oli. Bluesmusiikki kuului elokuvan valmistusvuonna 1979 marginaaliin, eivätkä Aretha Franklin » ja kumppanit enää löytyneet hittilistoilta.

Elokuvan ylittynyttä budjettia kompensoi lopulta sen maailmanlaajuinen suosio ja Landisin mukaan se oli ensimmäinen elokuva, joka tuotti enemmän rahaa ulkomailla kuin kotimaassa. Tänä päivänä se on tuotantoyhtiönsä Universalin kestävämpiä hittejä – eikä vähiten ikonisen soundtrackinsa ansiota.

2. Klassikkoelokuvat säkenöivät

Jos Blues Brothers elää absurdista voimasta, Laulavat sadepisarat sykkii tanssin energiasta. Kun Gene Kellyn aloittaa Gotta Dance -huudoillaan pitkän koreografiajakson, sen tarttuva henki puhaltaa läpi musikaalin seiniä pitkin aina lyhtytolppiin asti.

Laulavat sadepisarat on esimerkki siitä, mistä klassikkoelokuvat syntyivät.

Bluesin veljekset eivät yllä akrobatiassa aivan Gene Kellyn tasolle – vaikka kerrotaan urheilijataustaisen John Belushin » harrastaneen aikanaan jopa voimistelua. Toki veljeskaksikolta sujuu tanssi! Blues Brothersin koreografia riemastuttaa yhä ympäri maailmaa etenkin opiskelijaporukoissa. Näkyvin liikkeen muoto elokuvassa on kuitenkin kaahaus. Viime vuonna Tekniikan Maailma -lehdessä » muisteltiin ns. autoelokuvia. Listalla Blues Brothers säilyttää kyseenalaisen kärkipaikkansa romuttamillaan 28 autolla. Nykyisistä autoelokuvista Blues Brothers toki poikkeaa sillä, että elokuvassa pääosaa esitti musiikki – ei autojen tuhoaminen.

3. Aina tehokas kontrasti – klassikkoelokuvien salaiset aseet

Visuaaliset tarinankertojat » tietävät, että kuvat ja tarinat elävät kontrastista. Sadepisaroissa ja Blues Brothersissa kontrasti elää vahvana ja nousee esiin sekä tarinoissa että tyylissä. Laulavissa sadepisaroissa tarinan kontrasti rakentuu vanhan ja uuden, mykkä- ja äänielokuvan välille. Visuaalisuudellaan tyrmäävät tanssinumerot, kuten Broadway Melody, sykähdyttävät edelleen. Elokuvan loppupuolella korostuu eri ääripäitä edustavat naishahmot. Kimaltavamekkoinen, teatraalinen – ja harmillisen laulutaidon – Lina on vastakohta vaatimattomalle ja yksinkertaisen kauniille Kathylle, jolta laulaminen sujuu.

Bluesin veljesten tarina on itsessään kontrasti. Se onnistuu melkein luomaan oman genrensä yhdistelemällä musikaalia ja toimintaelokuvaa. Elokuvan värikäs ja meluisa henkilögalleria saa vastavoimakseen mustanpuhuvat ja harvasanaiset veljekset. Nämä säilyttävät tyyneytensä ja itseluottamuksensa tukalammissakin tilanteissa kirjavan takaa-ajajajoukon jahtaamina. Todellisuus on sekopäistä vuoristorataa, vain musiikilla on merkitystä.

Coolin säilyttämistä ylläpiti mustat aurinkolasit, joista oli muodostua tuotannon aikana yksi ongelma lisää. Belushi ja Aykroyd joutuivat taistelemaan saadakseen pitää lasit päässään koko elokuvan ajan. Lopulta Jaken silmät nähdään vain kohtauksessa, jossa hän pyytää polvillaan anteeksi aseella uhkaavalta Carrie Fisheriltä.

Blues Brothers -elokuvan tarinassa entinen vanki kokoaa veljensa kanssa kasaan vanhaa bändiään, jotta he saisivat rahaa pojat kasvattaneelle katoliselle orpokodille. Tämä ristiriita lienee syy yhteen elokuvan erikoisimmista ennätyksistä: Vuonna 2010 Vatikaanin virallinen sanomalehti listasi Blues Brothers elokuvan katolisille suositeltujen elokuvien » joukkoon .

4. Eeppinen elokuvaprinsessa Leia

Bolognan pimenevässä illassa oli ilo kuunnella, kun John Landis kertoi vuolaasti Blue Brothers elokuva synnystä. Eräs elokuvan sattumuksista liittyy Carrie Fisheriin. Landis vakuutteli, että Star Wars prinsessa todellakin kantoi voimaa kanssaan, koska blueshahmojen saattaminen esille oli osin Carrie Fisherin ansiota. Elokuvassa Jaken kostonhimoista ex-tyttöystävää esittänyt Carrie Fischer oli tässä vaiheessa debytoinnut ensimmäisen Tähtien sota elokuvan » prinsessana ja pystyi puhumaan poikien puolesta. Tosielämässä Carrie Fischer oli Blues Brothers -elokuvan filmaamisen aikana Dan Aykroydin tyttöystävä ja Laulavat sadepisarat -elokuvan Rebbie Reynoldsin » tytär.

5. Klassisten mykkäfilmien hillitön charmi

Laulavat sadepisarat -elokuva sijoittuu Hollywoodiin 1920-luvun lopun murroksessa, jolloin äänielokuva on syrjäyttämässä mykkäelokuvat. Siirtymä uuteen elokuvamuotoon ei ole kaikille esiintyjille helppo ja tästä konfliktista syntyy draaman kärki.

Myös Blues Brothers on velkaa klassisille mykkäfilmeille. Mieleen nousee yksi-ilmeinen Buster Keaton, slapstick-elokuvien fyysinen komediatyyli ja pidättelemättömät takaa-ajot. Elokuvan alku kulkee pitkään ilman vuoropuhelua. Jake Blues vapautuu vankilasta ja saa henkilökohtaiset tavaransa. Kun Elwood noutaa veljensä, he eivät kohdatessaan vaihda sanoja, halaus riittää. Lopulta noin kahdeksan minuutin kohdalla Jake kysyy Elwoodilta ”mikä tämä on?” viitaten Elwoodin ajamaan autoon.

Blues Brothers pistää paremmaksi.

6. Klassikkoelokuvat hatun nostossa

Laulavat sadepisarat ja sen tarina on kuin tribuutti Hollywoodin musikaaleille – elokuvalle itselleen. Tarina elokuvan teosta on toki ajaton ja nostalginen ja itsessään elokuvan kestävän loiston ydin. Bluesin veljekset ovat ylevämmällä asialla. John Landiksen keksimän ilmaisun mukaan Jumalan asialla. Tämä viittaa Dan Aykroydin vilpittömään pyrkimykseen tuoda Aykroydin ja Belushin rakastama soul, blues sekä rhythm and blues takaisin populaarikulttuurin eturintamaan. Tässä tehtävässään Dan Aykroyd vaati Universalia ottamaan James Brownin », Aretha Franklinin, Cab Callowayn », John Lee Hookerin » ja Ray Charlesin » puheosiin tukemaan heidän esittämiään kappaleita.

7. Eeppiset musikaalit ja ikoninen kuvasto

Gene Kellyn tanssi rankkasateessa sateenvarjon kanssa lienee yksi elokuvahistorian kuuluisimpia kohtauksia. Vaikka et olisi koskaan nähnyt elokuvaa, tunnet kohtauksen ja sen musiikin. Myös Blues Brothers -elokuvassa musiikki on sen sykkivä sydän. Laulavat sadepisarat ja Blues Brothers ovat löytänyt tiensä pop-taiteen ja -kulttuurin » ikoniseen kuvastoon sekä keränneet lukuisia seuraajia ja jäljittelijöitä. Tutustu lisää oman aikansa klassikoihin elokuvahullun kuvankäsittelyssä ».

Singin’ In the Rain (2017)

Jo yli 40 vuoden ajan tummanpuhuvat, autoja tuhoavat hahmot ovat syöpyneet elokuvan ystävien verkkokalvoille. Myös Turussa jo 1960-luvulla perustettu elokuvakerho Kinokopla » kantaa Jaken ja Elwoodin hahmoja omassa logossaan. Blue Brothers ei ollut rakkauskirje pelkästään Rhytm and Bluesille vaan myös Chicagolle, jonka se nosti elokuvakankaille. Tutustu lisää elokuvakaupunkeihin ».

8. Klassikkoelokuvat euforisen kokemuksena

Elokuvat voivat olla musiikkia, tanssia tai takaa-ajoja, mutta ennen muuta elokuvat ovat tunnetta ». Laulavat sadepisarat ja Blues Brothers ovat kumpikin omalla tavallaan voimaannuttavia kokemuksia. Ne irrottavat arjesta, saavat elimistön vapauttamaan endorfiineja ja nostavat hymyn huulille. Blues Brothers -elokuvan ainutlaatuisesta tunnelmasta vastaa absurdius, Laulavissa sadepisaroissa katsojaa kuljettaa moitteeton visuaalisuus. Näihin maailmoihin on hauska hypätä mukaan ja tunne säilyy katselukokemuksesta toiseen.

9. Laulavat sadepisarat ja Blues Brothers – täynnä knoppitietoa

Laulavat sadepisarat -elokuva on kuuluisa tanssikohtauksistaan. Silti kuvausten aikaan naispääosan Rebbie Reynolds oli vasta 19-vuotias ja ilman aikaisempaa tanssikokemusta. Gene Kelly – joka itse tanssi Singin’ in the Rain -numeronsa kuumeessa – oli Standely Donen rinnalla toinen ohjaaja ja vaativa koreografi. Monet kohtauksista tehtiin ilman editointia. Debbie Raynoldsille Good Morning -kohtauksen teko oli tiukka paikka. Kohtaus vaati 40 ottoa ja kesti neljätoista tuntia. Reynolds on kertonut myöhemmin, että Laulavat sadepisarat oli synnytyksen ohella vaikeinta, mitä hän on eläessään tehnyt.

Goog Morning – nuoren Rebbie Raynoldsin tulikoe.

Blues Brothers -elokuvan tarina on villi ja rönsyilevä, mutta sattumuksia riitti myös kulissien takana, eikä vähiten Belushin päihteiden käytön vuoksi. Filmi sisältää myös useita hupaisia cameorooleja. Elokuvan alussa Jaken tavarat palauttavaa vankilan upseeria esittää Frank Oz », joka työskenteli Muppets Show:ssa ja toimi Yodan äänenä Tähtien sodassa. Kun veljesten matka lopulta päättyy saarrettuun verotoimistoon, maksun orpokodin verorästeistä kuittaa verovirkailija, jota näyttelee elokuvaohjaaja Steven Spieleberg ». Pian Jake ja Elwood pidätetään ja seuraa vankilakohtaus, jossa bändi esittää Jailhouse Rockin. Esityksen aikana vanki, jota esittää Eaglesin kitaristi Joe Walsh », hyppää pöydälle muiden vankien seuratessa perässä.

10. Parhaat elokuvat nautitaan taivasalla

Laulavat sadepisarat ja Blues Brothers ovat klassikoita, joita on helppo esittää kesäaikaan myös ulkoilmateattereiden kankailla. Itsekin olen nähnyt kummankin elokuvan myös taivasalla – jonne ne hienosti sopivatkin. Blues Brothersin kohdalla tilanne oli sikäli ainutlaatuinen, että Bolognan Il Cinema Ritrovato festivaalilla pääsi kuulemaan myös John Landisin kertomuksia. Elokuvan esittelyn hän päätti viisaasti toteamalla että nyt on puhuttu jo liikaa. On aika päästä katsomaan elokuvia!